SANIAISEN ALTA LÖYDÄMME SATUMETSÄN

Ulkoilemme paljon. Löydämme ilon jokaisesta vuodenajasta ja kaikenlaisesta säästä. Lätäköistä joissa vesi räiskähtää ja lumihiutaleista jotka sulaa poskillemme.

Metsäretkillä seuraamme muurahaisten polkuja, teemme käpylehmiä ja kellahdamme kaverin kanssa sammalpedille katsomaan pilviä.

Metsäretket ovat elämyksiä täynnä.

”Mennäänkö tänään Lohikäärmepuulle vai Leppäkerttumetsään”

Mitä kaikkia luonnon ääniä voi kuullakaan retkipäivänä? Kun hiljennymme hetkeksi kuuntelemaan, kantautuu korviimme jos tikka nakuttaa puuta tai kun orava hypähtelee rapsahdellen puusta toiseen. Miltä kuulostaa kun aallot kohisevat rantaan tai kun tuuli humisuttaa puita? Miten kivi loiskahtaa veteen? ”kato ope! mun kivi lensi tosi pitkälle”

Miltä metsässä tuoksuu syksyllä kun puutkin ovat ihan hiljaa? Miltä sade tuntuu kasvoilla? Kuinka ihmeellisen erilaiselta tuttu leikkipaikka metsässä näyttää silloin, kun lumi on valkaissut maiseman ja piilottanut kaikki kepit ja kävyt. ”Tuu, rikotaan lätäköstä jäätä. Se on tosi hauskaa!” Jänön jäljet hangella innostaa toiset lapset leikkimään pupunpesää” Laulaako tintti jo ja voiko lumisateen kuulla? Kotiin riittää kerrottavaa, sillä oksalla istui varpuspöllö, eikä se pelästynyt meitä ollenkaan.

Entäs se yhteinen ilo, kun huomataan kevään herättäneen taas leskenlehdet loistamaan kilpaa auringon kanssa. Silmiä ihan häikäisee, eikä kukaan tarvitse enää tylsiä hanskoja, vaikka maa on vielä talven jälkeen viileä.
Retkipäivänä ei miltei maltettaisi lähteä takaisin päiväkodille, vaikka ruoka jo kohta odottaa.

”Hei ollaanks heppoja ja nää niinku laukkais kotiin!”